(päivitetty 29.09.2005, muut mp-juttuni)

Heinäkuun viimeiseksi viikonlopuksi oli (taas) luvassa mitä parhainta mp-säätä. Lomaakin oli vielä jäljellä siten, että pystyin lähtemään jo perjantaina aamulla ja palaamaan vasta maanantaina illalla, niin eipä muuta kuin menoksi. Veneilyn ystävänä mieleni teki meren äärelle. Hyviä vaihtoehtoja oli moniakin, mutta erityisen houkuttelevia kaksi. Joko reitti Pori (Reposaari, Yyteri), Rauma, Turku, Nauvo ja Korppoo tai reitti Porvoo, Loviisa, Kotka, Hamina, Lappeenranta ja Imatra. Ensimmäisessä vaihtoehdossa houkuttelivat erityisesti Reposaari, Yyterissä samana viikonloppuna järjestettävä Veteraani-ralli, Raumalla purjehdusmatka entisen työkaverin kanssa sekä Korppoossa oleva veneseuramme tukikohta. Toisen vaihtoehdon houkuttimia olivat Kotkan puuvenemessut ja Imatran muistoajot. Päätöksen teko oli lähes arvan heittoa ja valinnaksi tuli läntinen vaihtoehto, ehkäpä ensi suvena sitten itään.

Matka sujui sitten seuraavasti:

Perjantai 29.07.
Liikkeelle vähän ennen puolta päivää ja suorinta tietä kohden Poria, jossa ruokailu Hesessä ja käteistä pankkiautomaatilta. Matkalla näin jo useita veteraaneja päämääränään Yyteri. Seuraavaksi kohden Reposaarta, tankkaus ja kahvit Yyterin Teboililla. Reposaaressa katselin kylää ja tutustuin perinnetelakkaan sekä ostin evästä Salesta.

     Kaksi kovaa konetta.

Sitten takaisinpäin ja Yyteriin Veteraani-ralliin. Telttapaikan valitsin tapani mukaan mahdollisimman kauas aktiviteeteistä ja muutenkin hiljaiseen paikkaan. Nyt syrjäisen paikan valintaani puolsi sekin, ettein oma pyöräni ole vielä pitkään aikaan veteraaniluokkaan laskettava.

     Tämän kauemmas ei päässyt.

Vaikka oli vasta perjantain iltapäivä paikalla oli jo paljon mielenkiintoisia veteraaneja, niin pyöriä kuin kuskejakin. Alueella kameran kanssa kierrellessäni hurahti hetkessä reilu tunti.

     .

Oikea sotanorsu.

     Kuin suoraan 50-luvut tieteiselokuvasta.

     .

Solikka on Solikka vaikka...
 

Keitellessäni kahvia teltalla, ajoi läheisen kohti lähellä olevaa asuntovaunua tutun näköinen Transalp ja tuttuhan se olikin. Täytyi oiken mennä kyselemään kuulumisia mieheltä, joka huhtikuun lopulla oli ostanut Hondani. Hyvin oli pelannut, mutta sehän ei toki ollut yllätys.

Saunan ja kiukaan koko oli täysin riitämätön tämän kokoiselle tapahtumalle. En tiedä mikä mahtoi olla ennätys, mutta minun ollessani löylyhuoneessa, siellä oli neljätoista muutakin vaikka kohtuudella tilaa olisi ollut vain kuudelle. Ahtaudesta oli tietenki se hyöty, että hiki tuli vaikka kiuas oli jo pesty. Muuten järjestelyt olivat ihan ok.

Lauantai 30.07.
Aamulla tietenkin aamiaiselle, eikä siellä ainakaan alussa ollut minkkään laista ruuhkaa. Sitten teltalle, leirin purku, tavarat kyytiin ja kohti Raumaa. Kyllähän Yyterissä olisi päivän ja toisenkin yön viihtynyt, mutta purjehdusretki Raumalla houkutteli lähtemään.

Köydet irroitettettiin vähän ennen puolta päivää ja purjeet nostettiin pian sataman suojasta päästyämme. Keli oli lähes pläkä, mutta eihän se haitannut kun oltiin jo perillä. Olipahan leppoisaa menoa ja maailman parantamiseen oli mitä parhaan olosuhteet. Tuuli parani vähitellen ja muutaman tunnin risteilyn jälkeen rantauduttiin Kylmäpihlajaan. Nuotiolla paistettiin makkarat ja majakkakahvilassa juotiin kahvit.

     .

Näkymät Kylmäpihlajan majakkatornin ikkunasta ja näköalatasanteelta.

Matka jatkui kohti kotisatamaa, jossa oltiin n. klo 19.30. Purjeiden pakkauksen ym. järjestelyjen jälkeen lähdin ajelemaan kohden Turkua. Kello oli jo niin paljon, etten ehkä ehtisi tänä iltana Korppooseen asti, joten päätin yöpyä jollakin leirintäalueella matkan varrella. Ajelin siinä sitten Paraisille, josta löytyi Camping Solliden.

    Aamu Paraisten leirintäalueella.

Kello oli varmaankin jo yli kymmenen kun pystytin teltan ja keittelin tenukeittimelläni iltakahvit. Vielä iso huurteinen alueen ravintolassa ja illan pimetessä telttaan nukkumaan. Kerrassaan onnistunut päivä.

Sunnuntai 31.07.
Aamukahvi ja pari sämpylää, teltta kasaan, kamat pyörään ja liikkeelle, sellainenhan se on mp-matkailijan aamu.
Ensin kierros hiljaisessa Paraisten keskustassa, seuraava kohde olikin sitten Attu, joka on varmasti tuttu sana monelle ristisanatehtäviä ratkoneelle, eipä ole sielläkään ennen tullut käydyksi. Tie oli aluksi mukavaa pikipäällysteistä mutkatietä, välillä lossi ja loppumatka soratietä.

Tie päättyi ns. Paraistenportin venesatamaan. Pällistelyä ja jätskin syöntiä, siinäpä sitä olikin sopivaa puuhaa kesäiseksi sunnuntaiksi. Pyörä ympäri ja takaisin samaa reittiä kunnes tulin isommalle tielle, siitä vasemmalle kohden Lillmälön lauttarantaa.

   Mp ei vie paljon tilaa lautalla.

Lautalla Nauvoon ja pyörähdys Nauvon venesatamassa, kaikki näytti olevan kunnossa. Seuraava etappi olikin Pärnäisen lauttasatama, josta seuraava lautta veikin jo Korppooseen. Vajaa parikymmemtä kilometriä ja olin Korpostömin kaupalla, josta ostin evästä ja illaksi mökille saunakaljat. Muutama kilometri vielä jäljellä lopulliseen päämäärään eli veneseuran tukikohtaan. Laiturissa oli vain pari venettä, toisen miehistö oli minulle tuntematon mutta toisen vaneen kippari oli kaikkien tuntema Kalevi. Kalevi olikin aloittelemassa siikasopan keittämistä ja pyysi minutkin syömään, se sopi. Pihapiirin laidalla oleva leikkimökki oli vapaa ja siten vältyn telttasulkeisilta. Kannoin soppaa odotellessa tavarani leikkimökkiin ja evääni tuvan jääkaappiin. Maukas soppa oli pian valmista ja päälle vielä kahvit, ai että on hianoo.
Pienen lepohetken jälkeen saunan lämmitykseen ja lämmityksen jälkeen tietysti kylpemään. Illan lopuksi rantagrillille makkaraa paistamaan ja syömään jääkaapissa viilenneiden olusten kera. Kalevi toi veneestään viinipullon ja sekin siinä yön pimetessä ja tarinoidessa vajeni. Vaikka kesä oli vielä parhaimmillaan oli keskiyön aikaan melko pimeää kun käyn nukkumaan leikkimökkiin.

Maanantai 01.08.
Heräilin kaikessa rauhassa ja menin tupaan keittämään aamukahvia. Yöllä oli satanut, mutta nyt taas paistaa aurinko, eli mitä parhain kotimatkapäivä oli aluillaan. Taas kerran tavarat kyytiin ja menoksi. Lauttarannassa ei näin maanantai aamuna ollut jonoja, lautta tulee enintään puolilleen. Nauvoon tultuani päätin kiertää Mielisin kautta pientä ja mutkaista soratietä ja tulin isommalle tielle Nauvon keskustan kohdalla. Keskusta jälkeen mantereelle tullessa olisin voinut poiketa vielä Kirjaisiin, mutta koska kävin siellä edellisenä kesä, niin päätin jättää sen tällä kerralla väliin. Paraisten puolelle saavuttuani pistäydyn vielä katsastamassa Airiston veirasvenesataman, jossa myöskin kaikki oli kunnossa. Paraisilla kävin vielä B.Virtasen oheistuotemyymälässä ja ostin MURIKKA MC-t-paidan.
Kaarinan ja Littoisten kautta tulin tielle nro 10, jolta käännyin moottoritielle kohden Naantalia, tätä muutama kilometri ja sitten käännos tielle nro 9, Tampeen suuntaan. Aurasta suuntasin kohden Huittista, Alastarossa piipahdin katsomaan moottoriradan elämää, hiljasta oli täälläkin. Ennen Vammalaa käännyin Kiikkaan, josta matkani jatkui Mouhijärven Häijääseen. Häijään uudella Nestehuoltamolla söin kunnon annoksen lounaspöydästä. Nyt kotiin Ylöjärvelle olikin enää muutama kymmenen kilometriä, joka kesäisessä iltapäivässä taittui mukavasti, mutta jotenkin liian nopeasti. Oliskohan sittenkin pitänyt valita jokin pitempi reitti, vaikkapa Vaasan kautta?

     Matka kertyi noin 750 - 800 km.

Taas oli yksi mukava reissu takana ja edessä ties kuinka monta.

t.  Risto