Varaderopiikin muutos matka/retkipyöräksi   (23.09.2010, muut mp-juttuni)


Matkapyörästä puhuttaessa harvalle tulee nykyisin mieleen alle tuhatkuutioinen menopeli eikä kenellekään alle viisisatanen. Siispä tehdään suosiolla niin, että satapiikin ollessa kyseessä puhutaankin retkipyörästä.



Lähtökohtana oli vuoden 2002 Honda XLV125 Varadero. Kun pyörä tuli meille, niin siinä oli Shadin 32 l:n takalaukku valmiina. Tämä katsottiin riittäväksi, joten mielenkiinto suunnattiin sivulaukkuihin.


Givin tuotevalikoimasta olisi löytynyt vaihtoehtoja, mutta päätettiin silti tehdä itse.


Tästä eteenpäin olevat kuvat saat suurennettua klikkaamalla.

     .

Vasemmalla puolella äänenvaimennin tuo omat hankaluutensa, mutta oikea puoli on "valmiiksi sileä"
Sivulaukut haluttiin mahdollisimman lähelle runkoa ja visuaalisista syistä keskenään samalle etäisyydelle keskilinjasta. Tästä syystä alkuperäinen äänenvaimennin päätettiin korvata alakautta kulkevalla tarvikkeella.


     .

Pakoputki/äänenvaimennin on yhtenäinen kokonaisuus moottorin alla olevasta kokoojakappaleesta lähtien. Uusi vaimennin löytyi Stormin valkoimista ja sen sovittaminen onnistui itsetehdyllä kulmakappalella.




Sivulaukkujen kiinnitystelineet tehtiin lattaraudasta ja kiinnitettiin alkuperäisen tavaratelineen ja rungon väliin tavaratelineen kiinnityspulteilla. Vapinoiden välttämiseksi telineet kytkettiin toisiinsa takalokasuojan kautta kulkevalla tukiraudalla.

Sitten alkoikin varsinaisten laukkujen suunnittelu ja valmistus. Lähtöajatuksena pidettiin sitä, että tämän kokoisella pyörällä retkeillään yksin ja siksi matkatavaroiden tarvekaan ei ole suuri. Laukkujen koko suunniteltiin siten selkeästi kaupallisia vaihtoehtoja pienemmäksi.


     .

Laukut tehtiin tavallisesta 1,5 mm alumiinilevystä. Kulmien taivukset tehtiin perinteisellä, käsikäyttöisellä pokkarilla käyttämällä yläleuan ja pellin välissä 18 mm:n putkea. Näin kulmat saatin pyöristettyä.


     .

Laukkujen takaosa tehtiin 3 mm:n alumiinistä, jotta kiinnityspaloille saatiin tukevampi tausta.


     .

Pohja tehtiin 1,5 mm:n alumiinistä. Kokoonpanossa käytettiin  liimaa + ruuveja.




Kiinnityspalat jyrsittiin 20 mm:n  ja kansi 15 mm:n muovista.
Lukitukset toteutettiin tavallisilla rautakaupan arkunsalvoilla. Laukun rakenne kestää istumisen, joten erillisiä retkijakkaroita ei tarvitse kuljettaa mukana. Kantta voi käyttää esim. kokoontumisajoissa ruokailutarjottimena.


     .

     .

Salpojen lukituksen olisi voinut hoitaa irrallisilla riippulukoilla, mutta välttyäksemme useilta erillisiltä lukoilta ja avaimilta hoidimme asian kahdella vaijerilla. Vaijeri kiertää salpojen kautta ja päätyy satulan alla olevaan lukitushahloon ja on siten avattavissa pyörän omalla avaimella.


Oikeanpuoleisen katteen alle jäi nyt tyhjää tilaa koska äänenvaimennin siirrettiin alas. Tähän tilaan tehtiin 110 mm:n viemäriputkesta ylimääräinen työkalukotelo, jossa voi kuljettaa esim. renkaan paikkauspulloa tms.




Sitten laukut vielä maalattiin mustiksi ja varusteltiin pienillä koristeilla.



Tässä kuvassa näkyvät myös etuteleskooppeihin asennetut suojakumit, jotka parantavat tiivisteiden keston moninkertaisiksi.

Etulokasuoja varustettiin pienellä roiskeläpällä, koska etupyörä tuntui heittävän rapaa jäähdyttimeen asti. Starttimoottori jäi edelleen lokakylpyyn joten sen eteen asennettiin pieni alumiininen suoja.




Sitten vielä lisätripin asennus ja peli on valmis kesän retkille.



Kustannuksia kertyi kaikkiaan 150 € ja aikaa suunnitteluineen paljon.
Kannattiko? Kesä sen näyttää. Olipahan ihan mukavaa puuhailua sisäruokintakaudelle ja tulipahan tämäkin kokeiltua.

Ja kertyihän niitä käyttökokemuksia. Kilometrejä n. 16.000 ja matkoja moneen suuntaan (esim. Lofootit). Niin pyörä kuin itsetehdyt viritykset toimivat odotusten mukaisesti eli ilman ongelmia, joten kyllä kannatti.

t.   Risto & Tatu